Presidenttikausi

P. E. Svinhufvud toimi Suomen presidenttinä 1931–1937. Hänen jälkimaineensa on ollut vahvasti kaksijakoinen. Toisaalta hänen jykevä laillisuuskantansa, peloton, henkilökohtaisiin uhrauksiin ja Siperian-karkotukseen johtanut toimintansa Suomen oikeusjärjestyksen puolustamiseksi ja hänen päättäväinen Mäntsälän kapinan kukistamisensa ovat jatkuvasti saaneet myönteisen arvostuksen osakseen.

Toisaalta kuitenkin Svinhufvudin poliittisen toiminnan yksiviivaisuutta ja erityisesti hänen totaalista turvautumistaan Saksaan 1918 on arvosteltu. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä ei jyrkkä perustuslaillisuus eikä Saksan ystävyys ollut muotia. SDP:n torjumista 1930-luvulla pidettiin myös virheenä, kun muutamaa vuotta myöhemmin oli nähty, mikä merkitys punamultahallituksen kautta vahvistetulla yksimielisyydellä oli talvisodassa.

Neuvostoliiton ja kansainvälisen kommunismin romahduksen jälkeen Svinhufvudin toiminta näyttäytyi jälleen uudessa valossa. Hänen aktiivinen kommunisminvastaisuutensa ja nuoren tasavallan maanpuolustuksen vahvistamiseen tähtäävä toimintansa vaikuttivat oikeaan osuneelta ja jopa harvinaisen kaukonäköiseltä linjalta.

Yhteiskunnalliselta näkemykseltään Svinhufvud oli ”ukkotuomari”, jonka oikeustaju, arvostelukyky ja kansanomaisuus ovat historiallista perintöä maalaispitäjien nimismiehiltä ja tuomareilta. Erityisesti vanhemmalla iällä omaksutun ”Ukko-Pekan” muhean olemuksen alle kätkeytyi älykäs juristi, jonka poliittisen taktiikan taju oli huomattavan hyvin kehittynyt. Ulkokuoren pettävyys oli sukua kirjailija F. E. Sillanpään vanhemmiten omaksumalle ”Taatan” roolille. Svinhufvudia voi pitää varsin oppineena käytännön lakimiehenä – olihan hänen peruskoulutuksensa laaja ja lisäksi hän oli kuusi vuotta lainvalmistelijana muun muassa tekemässä aikansa suuren verouudistuksen esitöitä. Vaikka hänen lukeneisuutensa pohja etenkin vanhemmalla iällä kaventui, hän kykeni älykkäänä käytännön miehenä oivaltamaan nopeasti poliittisen tilanteen vaatimukset.

Näennäisen epäpoliittisuuden kuoren alla Svinhufvudilla oli vahva ja hyvin toimiva näkemys valtiollisen elämän johtamisesta. Hänen valtiokäsitystään voi monessa suhteessa pitää peruskonservatiivisena. Hän ei ollut varsinaisen ”yövartijavaltion” kannattaja, vaan katsoi, että vahvaa valtiota tarvittiin maanpuolustuksen ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi, mutta myös yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi.

Svinhufvudin vaikutus politiikkaan perustui paljolti hänen järkähtämättömään, peräänantamattomaan ja pelottomaan luonteeseensa, henkilökohtaiseen auktoriteettiinsa. Hän piti omaksumistaan periaatteista kiinni kaikissa oloissa ja ajoi poliittisia tavoitteitaan erittäin aktiivisesti.

Johtamisessaan Svinhufvud loi oman esikuntansa, jonka jäsenille hän antoi suuren toimintavapauden. Hän johti kannanotoilla, linjanvedoilla, suuren strategian luomisella, ei yksityiskohtiin puuttumalla. Hänen vaikutusvaltansa ei perustunut laajaan ja jatkuvasti ylläpidettyyn henkilö- tai valtaverkostoon, vaan selkeästi ilmaistuihin periaatteisiin. Kriisitilanteissa hän tarttui vahvalla kädellä myös päivittäiseen operatiiviseen johtoon.

Martti Häikiö http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/501/

pikkulottia

Pikkulottia (Uuden Suomen kuva-arkisto.)

Agraarin maan johtajan ja hänen puolisonsa oli kuitenkin oltava riittävän maalaisia, jotta sekä kaupunkilaisten että maalaisten olisi helppo samaistua ja tuntea luottamusta heihin. Ellen Svinhufvudin suuri kiinnostus maatilaan liittyviä asioita kohtaan sekä emännän taidot puutarhanhoidosta ruoanlaittoon lisäsivät hänen suosiotaan. Presidenttikauden jokakesäiset vierailut maatalousnäyttelyissä ja niissä osoitettu kiinnostus uusiin säilömismenetelmiin, kasvimaan viljelyyn tai kodinhoidon uudistamiseen osoittivat, että Svinhufvudit olivat ”tavallisia suomalaisia”. Vuonna 1936 Ellen ja P. E, Svinhufvud ovat saapuneet Jyväskylän asemalle vieraillakseen marttojen kotitalousnäyttelyssä. Siellä erityisesti Ellen syventyi ” suurella asiantuntemuksella näyttelyn yksityiskohtiin” jopa kahden päivän ajan.

P. E. Svinhufvudin 75-vuotispäiviä vietettiin suurena valtiollisena juhlana. Päivä alkoi lähetystöjen onnittelujen vastaanottamisessa. Illan pimetessä Tähtitorninmäelle ja Arkadian sekä Uspenskin katedraalin mäelle sekä panssarilaiva Ilmarisen ja Väinämöisen kannelle sijoitetut valonheittäjät suuntasivat valokiilansa presidentinlinnan ylle. Presidenttipari kuljetettiin kansalaisjuhlaan vastikään valmistuneeseen Messuhalliin armeijan hienolla avoautolla. Talot oli juhlavalaistu ja katujen reunalla seisoi palavia soihtuja käsissään pitäviä partiolaisia ja suojeluskuntalaisia. Uuden Suomen kuva-arkisto.

Messuhallin juhla 16.12.1937 (Uuden Suomen kuva-arkisto.)

P. E. Svinhufvudin 75-vuotispäiviä vietettiin suurena valtiollisena juhlana. Päivä alkoi lähetystöjen onnittelujen vastaanottamisessa. Illan pimetessä Tähtitorninmäelle ja Arkadian sekä Uspenskin katedraalin mäelle sekä panssarilaiva Ilmarisen ja Väinämöisen kannelle sijoitetut valonheittäjät suuntasivat valokiilansa presidentinlinnan ylle. Presidenttipari kuljetettiin kansalaisjuhlaan vastikään valmistuneeseen Messuhalliin armeijan hienolla avoautolla. Talot oli juhlavalaistu ja katujen reunalla seisoi palavia soihtuja käsissään pitäviä partiolaisia ja suojeluskuntalaisia.

viro

Viro, vasemmalta ministeri Rebane, ulkoministei Tönnison, riigivanemman puoliso, oikealla riigivanem Teenant (Uuden Suomen kuva-arkisto.)

Yksityisluontoisella vierailulla Viroon 1932 Suomen presidentin puolisoa huomioitiin erityisen juhlavasti, sillä hän sai Lotta Svärdin kunniajäsenenä Viron suojeluskuntien korkeimman ansiomerkin Kotkan ristin, jota ei sitä ennen ollut suotu yhdellekään naiselle. Kuvassa laivan laskusillalla ministeri Hans Rebane ja ulkoministeri Jaan Tönisson. Rouva Teemant, Ellen ja P.E. Svinhufvud sekä riigivanem Jaan Teemant ovat jo nousseet maihin. Tallinnan satamassa Ellen Svinhufvud sai tutun tavan mukaan kukkakimpun käsiinsä. Hän on tapojensa mukaisesti pukeutunut turkiksiin, vaikka on kesä.

Lentosatamassa Kalevan saavuttua Turusta Helsinkiin.

Lentosatamassa Kalevan saavuttua Turusta Helsinkiin. (Uuden Suomen kuva-arkisto.)

Presidenttiparin edustamiseen kuului virallisen protokollan mukaisia edustustehtäviä. Aero Oy:n hankkiman uuden lentoalus Kalevan saapuminen Helsinkiin Malmin lentokentälle oli edustustehtävä, jossa vanha presidenttipari pääsi ikään kuin kurkistamaan tulevaisuuteen. Turusta saapuvaa uutta konetta olivat vastaanottamassa myös pääministeri T. M. Kivimäki puolisonsa Ellin kanssa.

Lotat presidentinlinnassa 27.2.1937.

Lotat presidentinlinnassa 27.2.1937. (Uuden Suomen kuva-arkisto.)

Ellen Svinhufvud oli sosiaalinen ihminen ja hyvin tottunut liikkumaan helsinkiläisissä piireissä. Hän jatkoi edeltäjiensä tapaa pitää omaa teekutsusalonkia linnassa. Presidentinrouvien kautta eri naisjärjestöjen edustajat tulivat ikään kuin osaksi yhteiskuntaa, toki vielä tässä vaiheessa eräänlaiseksi naissaarekkeeksi. Kuvassa lottien lähetystö on tullut jäähyväiskäynnille tervehtimään presidenttiparia 27.2.1937.

Ellen päivällisillä.

Ellen päivällisillä.

Ellen Svinhufvud oli mielellään mukana monissa järjestöissä ja hankkeissa, jos piti ” pyyntöä oikeana ja kansallemme hyödyllisenä”. Hän oli 1935 mukana perustamassa Kalevalaisten Naisten Muistomerkkitoimikuntaa, joka keräsi varoja kalevalaista naista symbolisoivan muistopatsaan pystyttämiseksi. Hän jatkoi monissa järjestöissä vielä miehensä presidenttikauden jälkeen. Kuvassa ollaan Kalevalaisten Naisten Liiton perustamassa Kestikartanossa, vuonna 1947 avatussa punahonkaisessa raittiusravintolassa, jossa tarjoiltiin kotimaisia pitoruokia.

Edeltäjiensä ja monien seuraajiensa lailla presidentti P.E. Svinhufvud oli partioliikkeen suojelija. Keväisin Svinhufvudit ottivat vastaan partioparaatin presidentinlinnan edustalla keskeisten partiojohtajien sekä nuoren tonttutytön ja sudenpennun kanssa. Ukko-Pekka kutsuttiin Mannerheimin jälkeen toiseksi kunniapartiolaiseksi. Presidenttien puolisoista tämän kunnian sai vasta Alli Paasikivi, joka ryhtyikin itse partiolaiseksi ottaen paraatit vastaan partiopuvussa.

Esimerkiksi tämä Ellen Svinhufvudin vetoomus julkaistiin laajalti:

”Juuri nyt tarvitaan kaikkia mukaan kultatähkävainioille pystyttämään kauna kaivattua huoltotyökotia tuberkuloosista toipuville kodittomille naisille.
Aie on kauaskantoinen ja nykyhetkellä polttavan tärkeä pyrkiessään poistamaan laiminlyödyn toipilashuollon turmiolliset seuraukset.

Ken tutustuu Kultatähkän toimintaan ja keräysmuotoihin, on niistä löytävä velvoittavan ja innostavan esimerkin itselleen. Lausun erityisenä toivomuksenani, että seurat ja järjestöt viettäisivät kerran vuodessa kultatähkäpäivää, jolloin tehtäisiin, mitä voitaisiin tämän kauniin ja koko isänmaan hyödyksi koituvan tarkoituksen tukemiseksi. Ellen Svinhufvud”

kirjallisuuspalkinnot

P.E. Svinhufvudin muistosäätiö – P.E. Svinhufvuds minnesstiftelse

Lue lisää

kirjallisuuspalkinnot

Kirjapalkinnot

Svinhufvudin kirjapalkinto teokselle Saksalainen Suomi 1918

Lue lisää

Kotkaniemi-säätiö

pehr27.tif

 

Taideteokset ja muistomerkit

Svinhufvudin hautamuistomerkki pää