Jyrki Vesikansan Tervehdyspuhe

 

Hallituksen puheenjohtaja Jyrki Vesikansa toivotti vieraat tervetulleiksi.

Hallituksen puheenjohtaja Jyrki Vesikansa toivotti vieraat tervetulleiksi.

Tasan sata vuotta sitten alkoivat Luumäen edelleenkin pystyssä olevassa käräjätuvassa aseman vierellä syyskäräjät. Niitä ryhtyi pitämään kihlakunnantuomari Pehr Evind Svinhufvud, vaikka hänet oli hieman aiemmin erotettu virastaan niskuroinnin takia. Seuraavana päivänä paikalle saapuneet santarmit kyyditsivät 52-vuotiaan tuomarin kohti Siperiaa. Sieltä hän palasi keisarivallan kukistuttua kansallissankarina Luumäelle 28. maaliskuuta 1917.

   Tieto eduskunnan ensimmäisen, pitkäaikaisen puhemiehen karkottamisesta Siperiaan vauhditti Suomessa pyrkimyksiä turvata kansalliset vapaudet — joku unelmoi jopa itsenäisyydestä. Muutama päivä aikaisemmin oli tässä talossa — tämän kerroksen kassahuoneessa — perustettu jääkäriliike. Virinnyt liikehdintä johti maailmansodan vyöryissä siihen, että Svinhufvud esitti Suomen itsenäisyysjulistuksen eduskunnassa 6. joulukuuta 1917.

   Tulkinnat itsenäistymisprosessista ovat vaihdelleet. Lähivuosina eri näkemyksiä pohditaan varmasti runsaasti. Svinhufvudin uutta elämäkertaa laativa professori Martti Häikiö käsittelee tässä tilaisuudessa tapahtumia tarkemmin ja kirkkoherra Heikki Svinhufvud esittää videon matkastaan isoisänsä jäljille Siperian perukoilla. Voitte arvioida, paljonko näkymät siellä ovat sadassa vuodessa muuttuneet.

   Nykyiset tutkijat eivät useinkaan tulkitse Suomen suuriruhtinaskunnan juridista asemaa yhtä yksiselitteisesti kuin Ukko-Pekka ja hänen toverinsa sata vuotta sitten. Oliko ensisijainen hallitsijanvakuutus Suomen oikeuksista — vai Haminan rauhansopimus 1809? Pitkällekö kannatti ja sai joustaa? Nöyrällä alistumisella Suomen kansakunta olisi joka tapauksessa uponnut Venäjän kansainmereen. Historiaan hetkeksi revenneestä aukosta oli sitten syöksyttävä itsenäisyyteen.

   Ääritulkinnoissa Vladimir Uljanov eli Lenin lahjoitti Svinhufvudille Suomen itsenäisyyden Smolnassa 30. joulukuuta 1917; aatelismiehiä molemmat. Toisen ääritulkinnan mukaan Svinhufvud provosoi sodan ajaksi itselleen lomareissun Siperiaan nuorempien syyllistyessä jääkäreinä maanpetokseen. Harvoin lomamatka tosin alkaa 700 kilometrin rekikyydillä 40 asteen pakkasessa — Ellen-puolison kera. Vai harrastettiinko jo silloin extreme-lajeja? Yhtä kaikki: Svinhufvudin vaiheissa on jännittäviä episodeja. Ehkä jopa draamaksi? Enkä tarkoita tällöin uutta Luottamus-elokuvaa.

Hyvä kuulijat 

   Tämä tilaisuus pyrkii virittämään meitä itsenäistymisprosessimme muistamiseen ja sen juhlimiseen yleisemminkin. Maan hallitus on perustanut Suomi 100-hankkeen, mutta työ on alkanut verkkaisesti. Valtioneuvoston verkkosivuilta voi toki lukea, että satavuotisjuhlavuoden teema on Yhdessä. Voi myös arvioida hankkeen logoa, mutta paljon muuta konkreettista ei taida ollakaan.

    Om jag jag använder det andra nationalspråket kunde man säga, att tiden rinner. På andra sidan har man betonat, att i en demokratie det finns inget officielt historiesyn, utan den så kallad medborgarsamhället får tolka och fira händelser på olika stilar. P.E Svinhufvuds minnestiftelse ger där i dag en insats.

   Kansalaisyhteiskunta pystyykin paljoon, kuten koettiin ”merkkivuosina” 2008-09 Ruotsista erkaantumista muisteltaessa. Samoin juhlittaessa äsken säännöllisen valtiopäiväntoiminnan 150-vuotisuutta. Outoa — tai peräti surullista — kuitenkin olisi, jos itsenäisyyden satavuotismuisto jäisi näiden merkkivuosien varjoon.

   Tietoisuus omista vaiheista ja juurista on kansallisen identiteetin kivijalkoja. Tapahtumien kertaamisen ja tulkitsemisen rinnalla historiaa kannattaa rinnastaa nykyhetkeen — kriittisesti, mutta pelkäämättä liikaa spekulointiakaan. Professori Timo Vihavainen pohtii Venäjää sata vuotta sitten ja nyt. Ehkä yhtymäkohtia löytyy.

    Taide kertoo usein asioista enemmän ja syvemmin kuin tiede parhaimmillaankaan. Kaaderilaulujat osoittaa sen varmaan esityksillään. Loppusanat meille tarjoaa muistosäätiömme hallintoneuvoston puheenjohtaja, valtioneuvos Riitta Uosukainen. Lopuksi on suomalaiskansalliseen tapaan noutopöydässä tarjolla kahvia ja Ellen Svinhufvud-kakkua. Aulasta voi ostaa muistosäätiön Svinhufvud-teoksia; myyntituloilla tuetaan Kotkaniemen ylläpitoa Luumäellä. Liput toivat saliin Vartiovuoren Pojat.

    Sydämellisesti tervetuloa — hjärtligt välkommen.

 

kirjallisuuspalkinnot

P.E. Svinhufvudin muistosäätiö – P.E. Svinhufvuds minnesstiftelse

Lue lisää

kirjallisuuspalkinnot

Kirjapalkinnot

Svinhufvudin kirjapalkinto teokselle Saksalainen Suomi 1918

Lue lisää

Kotkaniemi-säätiö

pehr27.tif

 

Taideteokset ja muistomerkit

Svinhufvudin hautamuistomerkki pää